Arskan Hifit 6/2011

Arska Autokaupoilla!

Kovimman autokuumeen iskiessä ei tavallisesti auta muu kuin lähteä autokaupoille. Niinpä ArskaSoundin esittelyautonakin mainetta niittänyt Micra sai viimein siirtyä syrjään uuden ja uljaan import-kulkineen tieltä!

Arskan ja Repan varsin heikko menestys muutaman viikon takaisessa Repalle.com -tapahtumassa oli aiheuttanut päänvaivaa ja spekulointia. Pojat olivat tehneet erilaisia laskelmointeja sekä simulointeja käytetyistä ajolinjoista ja polttoaineen oktaanikorottajan puuttumisen vaikutuksista, mutta Repalle.comissa tapahtuneen kolarin syy taisi vihdoin selvitä. Arskan ja Repan Micrassa oli ratti vasemmalla puolella ja näin ollen se ei oikein kunnolla soveltunut Suomen tieliikenteeseen.

-Repa hei, mä tajusin just äsken että meidän on pakko saada uusi auto tai sitten jollain tavalla pitää tuon Micran ratti siirtää oikealle puolelle. Sehän on nyt kuuminta muotia tuontiautoissa. Ja kato vaikka kuvia kovimmista drifting-autoista, niissä kaikissa kuski istuu hanttarin penkillä.

-Juu mä oon siis ihan samaa mieltä, Repa sanoi etsiessään eilisten bileitten jäljiltä vaatteitaan ArskaSoundin pääkonttorin toimiston lattialta. Kyseessä olivat ratapäivien kuudennettoista jatkobileet, jotka olivat venyneet aina pikkutunneille saakka. Hämärimpien muistikuvien mukaan juhlimista oli jatkettu sidukan ja hyvän teknomusiikin parissa terdellä kreisibailaten aina aamunkoittoon ja kukonlauluun saakka.

-Voi kyllä olla fiksumpaa ostaa uus auto, kun tossa Nissanissa olisi aika paljon muutakin laitettavaa. Katso nyt vaikka tuota takalaatikon kantta ja toista ovea, Arska sanoi ja osoitti kolarissa vaurioituneita Micran osia joita löytyi ympäri konttoria.

Arska ja Repa olivat varmuuden vuoksi irrottaneet kolaroidusta Micrastaan kaikki sellaiset osat, jotka saattaisivat yön pimeinä tunteina kelvata varkaille ja nyt poikien toimistokompleksin ulko-oven vieressä oli tyylikkäästi varastoituna esimerkiksi kolaroidut ovet, vaihdelaatikon osia, sileäksi kulunut ja kahdesta kohtaa puhjennut vararengas, ja toimiston pöydällä oli Micran kaasari ja taukotilan jääkaapissa parin kaljapurkin kaverina Micran mittaristo ja vaihdekepinnuppi.

-Wikipedian mukaan lähin maa, missä on vasemmanpuoleinen liikenne, on Englanti. Osaatko sä Arska yhtään Englantia, jos meidän pitää lähteä sinne autokaupoille, Repa kysyi nettiselailun lomassa.

-Yes, jag pratar english jätte bra, Arska vastasi kielitaidostaan selvästi hieman ylpeänä.

-Wau, sähän puhut Lontoota paremmin kuin formulakuskit, Repa sanoi ja alkoi pikimmin etsiä netistä käytettyjä autoja ulkomailta.

-Hei täältä löytyi heti googlettamalla joku firma, joka tuo ulkomailta auton kuin auton, jos niille lähettää tonnin varausmaksun etukäteen kirjekuoressa. Odotas vähän, täällä on toinenkin, joka haluaa vain viisisataa euroa ja sama firma tarjoaa ihan ilmaista potenssilääkettäkin. Tsiigaa hei, mä olin miljoonas kävijä tällä sivulla ja voitin vissiin satatonnia sekä iPadin.

 

Aivan kaikkiin internetin ihmemaasta löytyviin tarjouksiin ei kuitenkaan suin päin tartuttu, sillä pojat olivat saaneet oppia kantapään kautta, että myös vähän epäluotettavampiakin kauppakumppaneita saattaa tulla vastaan. Kuukausi sitten Micraa oli käynyt jo kyselemässä joku Aurasta kotoisin oleva Tommi, joka olisi halunnut maksaa auton heti käteisellä. Onneksi Repalla alkoivat hälytyskellot soida päässä siinä vaiheessa, kun kaveri kaivoi repustaan maksuksi paksun nipun Ahvenanmaan dollareita. Melkoisen amatöörimäinen temppu, vanhana finanssiguruna Repa oli oivaltanut heti että kaveri yritti hyötyä kyseisen valuutan heikosta kurssista ja saada auton itselleen pilkkahinnalla. Kaupat olisivat kyllä syntyneet jos ostaja olisi kaivanut kuvettaan lisää ja latonut pöytään reippaammin riihikuivaa, mutta jostain syystä ostajakandidaatti päättikin neuvottelujen edetessä yhtäkkiä ottaa jalat alleen ja juosta pakoon lähimetsikköön.

Muutaman viikon takaa löytyy myös toinen vastaavanlainen tarina. Arska oli vessassa istuessaan bongannut jostain videotykkilehdestä mainoksen ”Ostamme autoja käteisellä, tule kysymään tarjous jo tänään!”. Tämähän sopi paremmin kuin hyvin, sillä jokainen autokauppoja enemmän tehnyt varmasti tietää, että parempi vaihtoehto on aina myydä vanha auto suoraan, jolloin uudesta menopelistä päästään neuvottelemaan ilman vaihtoautoa. Pop-Mobile Oy Ab LTD:n toimistona toimivan parakkirakennuksen pihaan kaarrettaessa vastassa seisoskeli reilun ja luotettavan näköinen kaveri, joka esitteli itsensä Sepoksi.

-Tervetuloa hyville autokaupoille! No teillähän on siinä hieno Micra, sopisiko että mä käyn vähän koeajamassa sillä, ennen kuin kerron lopullisen tarjouksemme?

-Joo käy ihmeessä, ja älä suotta sääli sitä, se on rakennettu kovaa ajoa varten, tokaisi Repa, joka oli varta vasten tätä tilaisuutta varten tankannut Micraan hieman korkeaoktaanisempaa bensiiniä, jolla auton huippuviritetystä 1.2-litraisesta vapaasti hengittävästä turbomoottorista saataisiin viimeinenkin hevosvoima käyttöön.

-Ok, hyvä homma. Odotelkaa te kundit tässä kaikessa rauhassa, mä tuun nopeesti back, sanoi kaveri ja kaasutti eturenkaat sutien liikkeelle.

Automyyjä häipyi Micran kera horisonttiin, ja pojat jäivät odottelemaan innoissaan mitä tuo selvästikin kivenkova ammattilainen olisi mieltä heidän rataohjuksestaan. Kahdeksan ja puolen tunnin odottelun jälkeen ilta alkoi jo hämärtää, eikä autokauppiasta vain kuulunut takaisin. Pojat päättelivät että kaveri oli selvästikin tykästynyt auton äärimmäisiin ominaisuuksiin ja huippuluokan ajettavuuteen siinä määrin, että koeajolenkki oli vain venynyt hiukan pidemmäksi. Niinpä pojat päättivätkin liftata takaisin koteihinsa ja palata kyselemään tarjousta jonain toisena päivänä.

Muutaman päivän kuluttua Arska ja Repa palasivat autokaupan pihalle, mutta nyt toimistoparakin kylkeen olikin vaihtunut erilainen kyltti: ”Performance Car Center”. Toimistossa kuitenkin istuskeli sama tuttu kaveri joka oli lähtenyt koeajamaan Micraa.

-Hei kato terve! No jokos olet ehtinyt heittää vähän lenkkiä, miltäs vaikutti, kyseli Arska.

-Päivää. Nyt en valitettavasti ymmärrä mistä lenkistä sinä mahdat puhua, olemmeko me joskus tavanneet, kyseli kaveri.

-Mitä sä äijä nyt oikein sössötät, siis sähän lähdit pari päivää sitten koeajamaan meidän Micraa, sanoi Arska jo hieman tuohtuneemmalla äänensävyllä. Missä se auto muuten on, ja paljonko sä siitä maksat?

-Minä en tiedä mistä autosta sinä puhut, ole hyvä ja poistu jos sinulla ei ole muuta asiaa, totesi automyyjä viileän rauhallisesti.

Kaverin muisti kuitenkin alkoi kummasti vetreentyä, kun Repa esitteli hänelle muutamia kung fu -elokuvista sekä vapaaotteluohjelmista oppimiaan kurkipotkuja ja jalkalukkoja. Asia saatiin mukavasti parin tunnin painimisen jälkeen selvitettyä ilman virkavallan paikalle kutsumista, mutta Micra jäi yhä edelleen myymättä ja uusi kulkine ostamatta, joten luotettavan autokaupan etsintää piti jatkaa. Eli palataanpas takaisin nykyhetkeen ja ArskaSoundin konttorille.

 

-Klikkaa tota, Arska sanoi ja osoitti yhtä kymmenestä iiMäkin näytöllä avoinna olevasta popup-ikkunasta. Toi näyttää kuin meille tehdyltä.

-Babamehmed’s Kärry & Kebab. Tämä esittelyteksti vaikuttaa kyllä todella iskevältä: ”Hei, haluta osta auto? Meiltä autot ilman turhia paperisota. Meiltä saat sen mitä me melkein luvata. Me ei kusetus kuin ihan minimi. Meiltä myös autostereo ja hifi. Ei sarjanumero, ei käyttöohje, ei ongelma. Myös asennus ja myös purku. Molempi myös ilman auton omistajan lupa. Tule meille, me ei pety.”

-Tuo näyttäisi sijaitsevan jossain kehäkolmosen ulkopuolella ja mulla meni viime viikolla passi vanhaksi, joten käy sä Arska siellä paikan päällä. Mä voin odotella vaikka tossa naapurikorttelin karaokebaarissa. Sitä paitsi mulla on vielä vähän paikatkin kipeänä siitä painiottelusta sen Sepon kanssa, enkä ole nyt oikein parhaassa kunnossa lähtemään koeajamaan mitään superurheiluautoja, tokaisi Repa.

Joten ei muuta kuin tuumasta toimeen ja niinpä Arska pakkasi vyölaukkunsa ja lähti matkaan kohti hyviä autokauppoja.

 

Arska jäi linja-autosta oikealla pysäkillä ja katseli ympärilleen, ettei vain kukaan tuttu olisi näkemässä. Koska Micra oli nyt ratapäivien jälkeen osina, piti Arskan alentua johonkin niinkin nöyryyttävään kuin julkisen liikenteen käyttämiseen. Eihän linja-autolla nyt kulje mies-sukupuolen edustajista lasten ja vanhusten lisäksi kuin kaikenmaailman maailmanpelastajat ja muut ituhipit. Tuning-harrastajat, autohifistit ja muut tosimiehet ajavat AINA omalla bensiinikäyttöisellä autollaan, aina! Dieselautokin voidaan vielä hyväksyä, mutta vain jos se on ahdettu ja lastutettu. Tähän ei ole muita poikkeuksia, piste. Nythän joku voi luulla että Arska on joku luonnonsuojelija tai mikä lie puunhalaaja. Alkaa kuulostaa jo hiukan homolta. Ei helvetti, se että tunnustaa kulkevansa linja-autolla on melkein sama asia kun tunnustaisi pitävänsä miehistä, ajatteli Arska ja kylmät väreet sekä puistatukset kulkivat pitkin selkäpiitä. Tämän reissun jälkeen on kyllä pakko päästä kotiin ja suihkuun, ei ihmiselle voi tulla enää tätä likaisempi olo. Oman osansa yhä pahenevaan olotilaan teki vähintäänkin epäilyttävän oloinen Rauman murretta puhunut linja-autonkuljettaja, joka oli ihan varmasti iskenyt Arskalle silmää tämän noustessa kyytiin, jonka lisäksi kuski oli soittanut koko matkan ajan bussin stereoista Justin Bieberin kappaleita.

 

Puhelinluettelosta repäistyn kartan perusteella Arska oli tismalleen oikeassa paikassa, mutta mainoksessa komeilleen lasipalatsia muistuttavan autoliikkeen sijaan ympärillä oli vain metsää, peltoa sekä yksi parhaat päivänsä nähnyt Hiace.

-Tulitko sinä autokauppa, kuului jostain Hiacen takaa aivan yllättäen.

-Täh? Jaa mää vai, Arska kysyi hieman hämillään.

-No sinä sinä. Tule tänne peremmälle, me voida hieroa kauppa, sellainen kahvipavun värinen kaveri huuteli auton suunnalta ja viittilöi Arskaa luokseen.

-Onko sulla yhtään autoa sellasella oikeanpuoleisella ohjauksella? Me ollaan kato Repan kanssa ajateltu…

-Mulla on ihan kaikki. Ratti vasemmalla, ratti oikealla, osassa ei rattia missään. Kaikki löytyy, mutta pikku ongelma. Pitää saada käsiraha tonni. Mulla just nyt satamassa yksi tuontiauto, jossa ratti oikea. Siinä kaikki varustus ja aivan kuin uusi. Muistaakseni Nissan tai Mazda tai Opel tai Scania. Voi olla että oli jopa Skyline tai Supra.

-Älä saatana, mä varaan sen heti, Arska sanoi ja katseli varuillaan jo ympärilleen, ettei kukaan muu tulisi ostamaan autoa hänen nokkansa edestä.

-Selvä. Laita rahat tämä käsi niin mä hoidan sulle auton alle tunti, myyjä sanoi seisten Arskan edessä käsi ojossa.

-Siinä on. Ota tosta vielä satanen ylimääräistä, sillä mä haluan oikeasti sen auton ass soon ass possible.

-Mä hoida homma heti. Mun täytyy nyt vain otta yksi puhelu että auto varata sulle. Pieni hetki.

Myyjä nappasi kännykän taskustaan ja näppäili numeron. Pienen ajan kuluttua myyjä aloitti ulkomaankielisen selityksen, josta Arska erotti vain naurun remakan seasta vain muutamat tutun kuuloiset sanat.

-Nyt asia hoidossa. Kaveri tuli hakemaan ja minä lähde nyt satama hänen kyyti. Sä odotta tässä, niin mä tuoda sulle auto ihan tuossa tuokio, myyjä sanoi ja hyppäsi maamiehensä auton kyytiin.

-Hei, jos mä haluun soittaa sulle, niin mikä sun kännykkänumero on, Arska kysyi.

-Se löytyy puhelinluettelo, myyjä sanoi auton avoimesta sivuikkunasta.

-Tuota… mikä sun nimi on, Arska kysyi.

-Älä turha stressata, se löytyy myös sama puhelinluettelo.